Memoriter kennel -ketä kennelnimen takaa löytyy?
Memoriter kennelnimen takaa löytyy kaksi pitkänlinjan lammaskoira harrastajaa Marika Rautava ja Tintti Widén. Kennelnimi on alkujaan ollut Marikan ja hyväksytty jo vuonna 2006, mutta vuonna 2014 päätimme jatkaa tulevaisuuden suunnittelua yhteisen kennelnimen alla, koska olemme toimineet jo vuosia yhdessä meille niin rakkaan rodun parissa ja omistamme yhdessä koiria jne.
Marikalla on rodusta kokemusta jo yli neljänkymmenen vuoden ajalta ja Tintilläkin lammaskoiria on ollut jo 90-luvun alusta lähtien. Tiiminä täydennämme toisiamme omilla vahvuusalueillamme omaten yhteisen sävelen sen suhteen mitä pidämme tärkeänä rodussa ja sen eteenpäin viemisessä. Meillä molemmilla on sydäntä lähellä rodun terveys unohtamatta tietenkään luonnetta ja rotutyyppiä. Terveyteen ja sen tutkimiseen kuuluu paljon muutakin kuin pakollinen PEVISA, joka asettaa vain minimi vaateet jalostukseen käytettäville yksilöille. Omistamamme koirat onkin aina tutkittu sangen kattavasti kulloinkin käytössä ollein menetelmin ja jalostukseen harkittavat yksilöt erityisen huolella päästä varpaisiin.
Koiramme – mistä ja miksi?
Marikan perheen pari ensimmäistä lampuria 70-luvun alussa olivat Suomesta ja kotikoiriksi hankittuja, mutta kävivät näytillä jokusen kerran. Tämän jälkeen perheen koirat ovat olleet pääosin tuonteja Ruotsista ja Saksasta. Poikkeuksina Brandi, Marika ensimmäinen ikioma lampuri ja tämän hetkinen ”kotikoira” Justiina, jotka ovat Suomesta. Tintin kolme ensimmäistä lampuria olivat myös Suomesta, mutta nykyinen kolmikko on sangen kansainvälinen; Rasmus Saksasta, Hector Ruotsista ja Zigi Venäjältä.
Jokaiseen tuontiin on ollut omat perusteensa ja lisätietoa jokaisesta koirasta voit lukea niiden omilta sivuilta sitä mukaan kun ne valmistuvat.
Pentuja -miksei Memoriter pentueita ole vielä yhtään?
Marikan oma perhe ei edes harkinnut kasvattamista koskaan ja lähes kaikki koirat olivatkin uroksia. Vuonna 2006 Marika toi yhteisomistukseen siskonsa Ankin kanssa Saksasta Venla-nartun ”kantanartuksi”. Venla osoittautui PEVISA:n suhteen ja muutenkin terveeksi nartuksi, mutta ulkonäöllisesti se ei aivan vastannut odotuksia, vaikka omaa ok perusrakenteen ja liikkeet, myös luonteeltaan se on liiankin vilkas ja ”työkoiratyyppinen”. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme koittamaan Venlalle yhtä pentuetta asettaen erityisesti uroksen luonteelle painoarvoa. Ensimmäiseen yritykseen valitsimme uroksen, jonka taustat olivat hyvin tiedossamme ja se olisi rakenteeltaan ja luonteeltaan sopinut Venlan kumppaniksi. Valitettavasti olimme liian myöhään liikkeellä ja uros jouduttiin kastroimaan eturauhas vaivojen takia ennen Venlan juoksujen alkua. Sinnikkään kaivelun tuloksena ”löysimme” ensimmäisen uroksen ”kotikoira” veljen, mutta valitettavasti olimme myöhässä yrityksessämme saada tuosta linjasta jotain talteen, uros oli jo liki 10-vuotias ja sperman laatu jo niin heikko ettei pentuja tullut. Toisella yrityksellä oli tarkoitus käyttää upeaa englantilaista urosta, mutta perhesyistä tämäkin suunnitelma haudattiin ja päädyttiin siihen, ettei Venlaa ollut tarkoitettu kantanartuksi. Seuraavaksi Justiina tuli taloon, mutta sillä todettiin välimuotoinen lannenikama ja siitä aiheutunut vino lantio ja lopputuloksena toispuoleinen lonkkavika.
Tintti on omistanut aikanaan myös kaksi PEVISA minimin täyttänyttä narttua, mutta mielestämme kaikkia minimivaateet täyttäviä yksilöitä ei ole ollut, eikä ole tänä päivänäkään tarkoituksenmukaista käyttää jalostukseen. Toisella nartulla oli C-lonkat ja toisella purentavika sekä pentuna virtsakiviä.
Meille molemmille varsinainen harrastus on tämä rotu ja sen hyväksi toimiminen ei kasvattaminen, joten meillä on ”varaa” suhtautua objektiivisesti myös omiin koiriimme niiden jalostuskäytön arvioinnissa. Ne ovat meille tärkeitä yksilöinä kaikkine hyvine puolineen ja vikoineen joka tapauksessa. Mutta niiden jalostusarvon määrittelyssä peilaamme niitä rotumääritelmään ja populaation tilanteeseen (populaation rakenne ja terveystilanne) ja sen pohjalta mietimme onko niillä todella rodulle annettavaa ja mitä edellytetään urokselta, jotta odotettavissa olisi vanhempiaan parempia jälkeläisiä rodun kannalta olellisimpien ominaisuuksien suhteen. Siksi meillä ei ole kiire tehdä pentuja vain siksi että ne ovat söpöjä tai että saisimme koiristamme taloudellista hyötyä.
Aikanaan toivomme Memoriter kennelin kasvateista tulevan jokaiselle pennun ostajalle yhtä ainutlaatuisia yksilöitä kuin meidän jokainen koira vuosien aikana on ollut.
Marika & Tintti